perjantai 21. helmikuuta 2014

♥ Teacon Vivid ''Ami'' ♥

Ami lopetettiin. En haluais ajatella asiaa mut Ami ansaitsee sen et siitä sanotaan jotain. Joten: Muistan hämärästi sen kun me käytiin katsomassa Amia kun se oli pieni. Se oli mitä söpöin ilmestys. Ja siitä hetkestä asti kun sen pienet tassut osu meidän talon lattiaan, oon rakastanu sitä yksitoista vuotta. Ja nyt Ami on poissa. Mä tuun kaipaamaan sitä kun se alkoi ''ulista'' kun sitä silitti tarpeeks kauan. Tuun kaipaamaan sitä kun Ami odotti aina ovella kun mä tulin kotiin. Tuun kaipaamaan myös sitä kun sitä sai aina huutaa miljoona vuotta ennen kun se tuli sisälle ulkoa. Tuun kaipaamaan sitä kun se pyöri ärsyttävästi jaloissa, varsinkin keittiössä. Tuun kaipaamaan sitä kun se hyppäsi yöllä jalkojen päälle tai viereen ja nukahti siihen. Tuun kaipaamaan myös sitä kun Ami alkoi nuolla naamaa kun sen nenän edessä teki puspus ääniä. Sitä kaikkea ja vielä enemmän tuun kaipaamaan ! ♥

Teacon Vivid, Ami
080503-120214

perjantai 7. helmikuuta 2014

most nights i hardly sleep

hiya ! tiedän tismalleen mitä haluan sanoa mut en saa mun ajatuksia muotoiltua kunnolla sanoiks. yritän kuitenkin; mua pelottaa. en oikeestaa tiiä mistä alottasin tän listan.. öäh, mua pelottaa et pilaan mun ihmissuhteet sellasten ihmisten kanssa ketkä on mulle tärkeitä, kuten esim iiriksen ja tiian kanssa. pelkään et sit ko peruskoulun jälkee pitää lähtee amikseen (lukio ei mun tapauksessa ole vaihtoehto), niin et ''menetän'' anniinan: et me ei enää nähä ja si me erkaannuttas jne. anniina on aina ollu paikalla sillo ko sitä eniten tarvitsen ja oon tottunu sen olemmassaoloon ja siihen et se on tyylii ainut asia mikä on oikeest pysyny mun kanssa monen vuoden ajan, ja meijän ystävyys oikeesti vahvenee päivä päivält ♥ ja se ajatus et sitä ei olis enää pelottaa ihan stnasti. mua pelottaa kans se et miten pystyn pitää itteni kasassa, koska mul on ollu sillee aika vaikeet enkä oo pystyny puhuu kellekkään muulle ko anniinalle. ja äiti vaa kyselee ihmeissää ''no mikset voi mulle muka puhuu????'' noh rakas äitini, sä oot tehny sellasii juttui mitä ilman oisin kyllä pärjännykki ja ei pahal mut en tuu puhuu sulle ainakaa vielä pitkään pitkään aikaan. nojoo, mun koira kai lopetetaan tän vuoden sisäl ja seki pelottaa, koska alan itkee jo pelkästä ajatuksesta. + meidän toinen koiraki luultavast lopetetaan joten .. tartteeko edes sanoa miltä musta tuntuu. anniina ehdotti et puhusin kuuraattoril mut ei kiitos koska se ''tuntee'' mut ja tuun olee sen kaa tekemisis viel tulevaisuudes ja se ajatus on tosi epämukava. MUTTA JOOO; enough about that kind of stuff. tänää perjantai joten iskällä pitäs viikonloppu viettää.. tää yö täällä vaa löhöilemäs, huomenna sit pitäs viettää iiriksen ja taran kaa pienimuotosta tyttöjen iltaa meillä, jotka muuten ajaa myös aika hyvin tupareiden virkaa. ja sitte sunnuntaista en oikein tiiä :o we'll see. saattaa olla et pidän taukoo kirjottamisesta vähän aikaa. en tiedä vielä yhtään. se riippuu ihan siitä et millane olo mul on / tulee olemaan. 

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

on aika päästää irti, it's time to let go

mä en oikein tiiä mitä kirjottaisin et mun elämä kuulostas edes 0,01 prosenttia mielenkiintoselta mut eipä mun tartte esittää joten kirjotan nyt vähän mitä sattuu. tammikuun aikana mä olen itkenyt erityisen paljon, stressanut enemmän ko laki sallii, nauranut kovaa, miettinyt ihan liikaa, halinut anniinaa, annaa ja iiristä erityisen paljon, kaatunut ja noussut uudestaan, ja kaatunu taas, ja taas, ja taas mut aina lopuks noussu ja niin mä aijon tehä tulevaisuudessakin. kukaan ei voi sanoo mulle että ajattelen liikaa (vaikka se onkin luultavasti totta) mut kuka tietää mikä on mulle liikaa, jos totta puhutaan en oo ihan varma itsekään.. mut ei se haittaa, mä oon viistoista, pari virhettä on ihan ok, vaikka sillä hetkellä saattaa ketuttaa niin jäätäväst, sekään ei haittaa jos niistä virheistä oppii edes jotain pientä. mä oon ketä oon eikä kukaan voi koskaan muuttaa sitä. ps. haluaisin vielä kiittää ihanaa, parasta, anniinaa joka on aina, AINA, ollu mun tukena, oot rakkain ! ♥

En saa juttuja häiritä.
En saa nauraa en itkeä.
En saa mitään, on aina mun syy.
En saa puhua hölmöjä.
En saa kaiteelle kiivetä,
hetki hetkeltä se lähestyy.
 Kohta saan lähteä,
saan etsiä,
usko mun unelmaan.
Kun hyppään vedän vain henkeä,
kokeilen siipiä,
Hei, ne kannattaa.
Mä kohoan lentoon,
irti kahleista maan.
Kun toiseen maailmaan leijailee.
Minä ja Siipeni mun.
Kylpee kullassa maisemat.
Kaartaa taivaalla taitaja.
Nousen tuhkasta korkeuteen.
En saa taakseni katsoa.
Usvaan hukkunut vankeja.
Siivin vahvoin nyt matkani teen.
En saa juttuja häiritä.
En saa nauraa en itkeä.
En saa mitään, on aina mun syy.
Kohta saan lähteä,
saan etsiä,
usko mun unelmaan.
Kun hyppään vedän vain henkeä,
kokeilen siipiä,
Hei, ne kannattaa.
Mä kohoan lentoon,
irti kahleista maan.
Kun toiseen maailmaan leijailee.
Mä kohoan lentoon,
irti kahleista maan.
Kun toiseen maailmaan leijailee.
Minä ja Siipeni mun.

Kuvat : We♥It
Laulun sanat: Jenni Jaakkola - Minä ja Siipeni mun (iha ihme laulu mut sanat oli niin ihanat et oli pakko)