kyyneleiden sumentamina silmissä

Koska viimeksi olet seissyt keskustan rajalla tai keskellä tietä katsomassa kaupungin valoja? Mä muistan. Niitä tuijottaessa lumoutuneena on ihan sama mitä ajattelee, kyyneleet vierivät poskille. Vaikka kuinka ihanaa onkin katsella niitä parhaan kaverin kanssa, kannattaa mennä yksin. Silloin kyyneleet ei saa nolostumaan. Tosin jos kaverisi ovat kuin perhettä kyyneleet eivät haittaa. ''Ajatuskin siitä et te välitätte musta noin paljon saa mut itkemään''. Tähän asti pidin kyyneleet hallinnassa mutta halatessani tärkeintä ihmistä elämässäni kyyneleet vain tunkeutuivat läpi. Olin kuin vesiputous. Niinkuin me kaikki kolme. Kaupungin valot pyöreinä palloina, kyynelten sumentamissa silmissä, sitä ei halua unohtaa. Eikä kannatakkaan. Se on tärkeää. Mikä muu on tärkeää? Kuu ja tähdet, kävyt ja lehdet. Kyyneleet ja hymyt, huudot ja naurut. Kunpa vain tämän kaiken muistaisi jokaisena päivän sekuntina, mutta ihminen on erehtyväinen.