ehkä tällä kertaa, ehkä tällä kertaa lupaukset pidetään

ooooooei että ! mulla ei oo oikeesti mitää tietoo et mitä haluaisin kirjottaa mut viel vähemmä mul on aavistust siitä et mihin tää vuos on menny o: yritin, mä oikeesti yritin, olla sovus kaikkien kaa ennen ko vuosi vaihtuu mut ei menny suunnitelmien mukaa ja nyt on aika haikeet fiilikset. oon oikeest koko viikon vaa muistellu kaikkee mitä vuoden aikana on tapahtunu. ja eilen oli joku kauhee filosofisointi-ilta mulla ja analysoin kaikkii valintoi ja kaikkii ja oli ne sitte hyviä tai huonoja nii oon kiitolline et tein ne koska ilman, en olis tässä. toivottavast tänä tulevana vuonna tekisin enempi niitä hyviä valintoja varsinkin ko alkaa tulee enemmä tai vähemmä suurempii päätöksii. anygay, saas nähä mitä keksin uuden vuoden lupaukseks tällä kertaa.. vois muute tehä jonkun ''katsaus vuoteen 2013'' postauksen mis olis helvetist kuvii ja sit selityksii sinne tänne :) no mutta joooo, lähetään mariannen kaa kattelee mitä kaikkee jännää tuolt kylilt löytyy.. 15 minuuttia vuoteen 2014 o: hui, pitäkääs hyvä uus vuas ;) ♥

kun lähdet en enää perääsi juokse

täs on ollu jonkun verran postaustaukoa mut tuskinpa se kenenkään maailmaa kaato. joulu oli joulu meni, sain pari kivaaki lahjaa. anniina ehkä tulee tänne tänää koska mä/me tarvitaan molemmat henkist tukee ja meil on paljo puhuttavaa. eikä olla nähty koulun ulkopuolel pitkään aikaan.. tuun pian hulluks ko en pääse kuvaa - (kiitos äidin), joten tossa on jotai kuvii mitkä on jääny julkasematta joskus - mut onneks mulla on nyt uudet värikynät ! :3 en oikein tiiä mitä mä tän blogin kaa teen (joo sanon tätä usein mut tottahan se on).. tiedän tarkalleen millasen tästä haluaisin mut jotenki tuntuu että en saa mitää aikaseks ja sitten ko saisin nii sitte ei olis postausintoo sitte yhtää.. tosin oon tehny tonne pari luonnost jos tekee mieli postata jotai mut en tiiä mitä ni siel on haasteit ja toivepostauksii teilt hihhuleilta. vois kyllä suunnitella/muokata tätä blogia tän loman aikana.. viimeistään tammikuussa sitten :D

suklaata, kahvia ja kavereita

mulla oli jonkun aikaa sitten tossa oikeassa sivupalkissa kysely jossa kysyin et mitä te haluaisitte nähä ja eniten ääniä sai 'kaveripostaus'. en jaksa ees kurkata miten muut on tälläsen tehny mut toivottavast tykkäätte ! (: ps. ei saa suuttuu jos et löydä ittees täst postauksest c: 

IIRIS:
iiris on mun mursu! wait what? mutta niin, tutustuin iirikseen samoihin aikoihin ku marianneen.. eli seiskan lopulla mut paremmin seiskan ja kasin välisel kesälomal.. iiris on mulle ihan hirveen tärkee vaikka ollaanki tunnettu aika vähän aikaa. iiriksel voi kertoo melkeinpä kaiken ja se kuuntelee ja jos oon surullinen nii se saa mut hymyilemään ja nauramaan. iiris on iha paras!♥ ps. iiris-kulta... sun jutut on ihan sairaan hauskoij ! (;

TARA:
taraan sit taas tutustuin paremmin kesäloman lopul. tara on kans mulle tosi tärkee. sen kaa saa nauraa vaik kui pal. ainut mikä mua tavallaa häiritsee mun ja taran kaveruudes on se et mä en osaa puhuu taralle samal taval ko esim anniinalle, eikä kai tarakaa mulle. mut muuten ihan parasta♥ tosin vaikka kuinka rakastankin taraa mulla ei oo mitään aavistusta mis me mennään.
tara on niin ilkee lapsi et siit ei saa ottaa kuvia ja päläpälä poks ! mut löysin tälläsen koneelt :3

ANNIINA:
täst jätkäst vois kirjottaa niin paljon mutta koitan tiivistää lyhyyyyyyyeksi. eli: anniinan tapasin kolmannella luokalla ko se tuli meidän kouluun. aluks aattelin et ''eeeeeeeei helvetti musta ja tosta ei tuu ikinä kavereita, ei, muuten sitte ei.'' mut sit tutustuin siihen paremmin ja ollaan siitä oltu tosi hyvii kavereita. on meillä toki ollu muutama riitaki mut kenellä ei olis joskus? anniina on aivan järkyttävän ihana ihminen. se kuuntelee, ja vaikka se välttämät tietäiskää milt must tuntuu ni se ainaki yrittää ymmärtää. se osaa aina lohduttaa ja se saa mut aina nauraa. harmittaa vaan et se asuu niin kaukana musta nykyään niin nähdään harvemmin. toki nähää koulus joka päivä mut ei se vaa tuppaa riittää. tietenkää:D rakastan sua muru♥ ps. kuvan laatu bueno 69/7

TIA:
oon tuntenu tiian siitä asti ko olin eskaris (tia oli sillon ykkösellä), mut ei kuitenkaa oltu sillon kavereita. sit joskus kolmannel luokal alettii juttelee taksis ja vaihettii jotai nintendon johtoi ym xd mut kuiteski. ko olin viidennel? luokal nii mä ja anniina tutustuttii tiaan paremmin, tosin anniina ja tia asu melkein naapureis mut anyway. olin tian kaa tositositosi hyvii kavereit jossai vaihees mut sit ko tulin seiskal nii me tavallaa ajauduttii erillee mut nyt koitan taas ahdistella tiaa koska... en itseasias tiiä mitää syytä. o.o kuiteski tia on tosi mukava ja hauska, sen kaa saa nauraa. ja pystyn kyl puhuu sille mun ''ongelmist'' vaik sitä tuskin kiinnostaa xdxd

TIIA:
tiian on tuntenu kai aina koska meidän äidit on tuntenu toisensa jo ennen ko kumpikaa meist oli syntyny. joskus pari vuot sitte oltii koko ajan tekemisis ja oltiin parhait kavereit, itseasias tällön totesin; ''en ois koskaa voinu uskoo et meist tulis näi hyvii kavereit''. sit tapahtu jotain, en oo oikein varma mitä mut ei se mitää koska ollaan edellee kavereit ja pidän tiiaa yhtenä mun parhaimmist kavereist. tiia on sellane kaveri kenen kaa ei oo pakko tehä mitään erikoista. kivaa meillä on vaikka oltas vaan koneella, syötäs tikkareita ja puhuttais. tykätään kyl tehä kaikkee tyhmää mut ei oo mikää pakko. tiia on ihana ja se ymmärtää vaikka se onki vähä retu xd sori rakas ♥ tiia on mua vuoden vanhempi mut mulle se on aina ollu se pikkusisko kenestä pidän huolta (ei sillä et tiia ei pystyis pitää ittestää huolta) mut kuitenkin. tiiä mistä seki johtuu o.o rakastan tätä henkilöööööö  niiiiiiiiiiin paljon ! :3

ANNA:
annaan tutustuin kuudennella luokalla ko se tuli meidän kouluun. anna oli ja on ollu tosi mukava ihan alusta asti. anna on sellane henkilö kenen kaveri haluu olla. se on omalaatune ja hauska. anna on luotettava ja se kuuntele, se ymmärtää ja koittaa aina auttaa parhaansa mukaan. ihana lapsi. anna kans puolustaa jos joku koittaa alottaa paskamyrskyn. se on ihan mahtava kirjoittaja. omg oikeesti. annaa haluaisin kans nähä useammin koska koulupäivät ei riitä. anna on ihana hurmuri ;) ♥

MARIANNA:
en oikeestaan tiiä millon tutustuin mertsiin. kai mä jotenki tiian kautta? muistan vaa sen et en aluks tykänny mariannast. mul ei ollu mitää erityist syytä, en ollu koskaa jutellu sille mut silti mua alko ärsyttää heti ko näin sen. tää kuulostaa kauheen ilkeeltä mut rehellisyys kunniaan. kuiteski seiskan aikana tutustuin mariannaan vähä paremmi ja se on tosi mukava, hauska ja sen verran ko sitä tunnen ni se on luotettava. haluaisin tutustuu mariannaan viel paremmi ^^ marianna on kyllä ihan kingi.. ps. ÄIJJJÄ!! ja ääää, mul ei oo uudempii kuvii mariannast :c goddamn

radio rätisee, lapset vinkuu ja talvi paukkuu

en oikein oo varma et mikä olo mul on tai no jos totta puhutaan niin en oikein oo varma mistään just nyt.. juttelin tänää mariannen kans.. en tiiä mis mennään (yllätys).. mä alotin puhumisen, en tosin tiiä miks, kai se oli vaan joku hetken mielijohde.. no mut ei kai se sitä ainakaa haitannu. ''mikset soittanu :( ? oisin tullu enemmän ku mielelläni :/'' mul meni tänää jalat alta.. ja siit asti oon ollu iha stnan angst.. en oikeestaa kerro kenellekkää et milt must tuntuu mut kaikki kuitenki kertoo mulle milt niist tuntuu mut kenelkää ei tuu mielenkää kysyy multa samaa. fine. joo moi angstipostaukset kunniaan 5/5 ps. noi kuvat saa mut tavallaa surulliseks. ei helvetti oikeesti.

mies ilman tarinaa

oli erityisen pimeä aamuyö. mishaa pelotti kävellä yksin baltiemorén kaduilla mutta pakkohan hänen oli kotiin jotenkin päästä. siihen aikaan päivästä ei kyllä kulje busseja ja taksiin mishalla ei ollut varaa. misha käveli lyhyin ja ripein askelin kotiinpäin pitäen tiukasti kiinni valkoisesta sateenvarjostaan jossa oli suuria valkoisia pilkkuja. toisella kädellään misha piteli ruskeasta salkunomaisesta laukun hihnasta kiinni. misha pysähtyy paikallisen kukkakaupan kohdalle. short florals. kukkakauppa on suljettu jo monta kuukautta sitten mutta aina sen ohittaessaan misha pysähtyy. short florals oli mishan äidin elämä. mishan oli tarkoitus mennä äitinsä liikkeeseen kesätöihin mutta sitten, mishan äiti menehtyi. joku kalju tatuoitu mies oli puukottanut häntä useampaan kertaan ja jättänyt metsän reunaan makaamaan, mishan äiti oli vuotanut kuiviin. misha muistaa sen päivän kuin eilisen.. hän tuli koulusta kotiin ja juoksi ovelle. äidin piti viedä misha ratsastamaan mutta sen sijaan hänen isänsä kertoi hänelle uutiset. noin neljä kuukautta myöhemmin mishan isä jätti mishan jälkeensä muuttaessaan venäjälle. misha muutti isovanhempiensa luokse asumaan.
misha jatkoi matkaa. ei hän kauaa kerennyt edetä kauaa kun näki vähän keski-ikäistä nuoremman miehen seisovan pienen koruliikkeen kulmalla. misha käveli miehen luokse ja kysyi tarvitsiko hän apua, sillä hän näytti loukkaantuneelta. mies ei vastannut joten misha ajatteli jatkaa matkaansa mutta, juuri kun hän oli astumassa toista askeltaan mies kysyi ''oletko misha?''. mishaa ihmetytti. miten mies tiesi hänen nimensä? misha nyökkäsi vaisusti. ''kuka sinä olet?'' misha kysyi tältä oudolta mieheltä. mies hymähti ja vastasi ''olen edgar''. tällä edgarilla oli erittäin vaalean siniset silmät, tiedäthän, sellaiset pelottavat. hänen hymyillessään -ei, virnuillessaan- vilahtivat hänen kellertävät hampaat. hänen henkensä tuoksahti vahvasti sikarilta ja monelta pullolliselta brandya tai vodkaa... misha ei ollut varma. misha kysyi mieheltä ''mikäs sinun tarinasi on?'' edgarin räkäinen naurahdus osui pistävästi mishan korvaan. ''ei minulla ole tarinaa''. misha katsoi miestä ihmetellen... ''ei tarinaa? no mutta kaikillahan on tarina''. edgarin katse porautui mishan silmien kautta hänen sieluunsa, edgar katsoi mishaa suoraan silmiin.. ''no minulla ei vain ole'' misha naurahti hyvin lapsenomaisesti. ''mies ilman tarinaa..? hupsua''. edgar vilkaisi vanhaa rannekelloaan ja sanoi mishalle ''menes nyt kotiin siitä'' misha hymyili edgarille ja nyökkäsi. misha käveli kotiin hymyillen eikä hän tiennyt syytä, kai häntä vain huvitti ajatus siitä ettei jollain muka ollut tarinaa.
seuraavina päivinä ja kuukausina misha etsi edgaria katseellaan kävellessään kotia päin mutta ei koskaan nähnyt häntä enää. baltiemorén kadut tuntuivat kauhean tyhjiltä, vain harmaat pilvet toivat piristystä mishan päiviin.

everybody dies but not everybody lives

sitä ajattelen usein kun en unta saa

enpäs mennykkää sit sinne lietoon hoitaa sitä tyttöö, ei ne kai tarvinnukkaa mua. mut sen sijaan menin sit kattoo mikan perää. se on kyl sit kans niin ihana poju. hmph, oisin muuten menny tiialle yöks mut olin nii stnan väsyny et oisin ollu ihan paskaa seuraa ja oisin varmaa nukahtanu tosi aikasin. ja nyt kuolen tylsyyteen yksin kotona ja terveppä terve tää oli aika lyhyt postaus et ei sen puoleen.