mies ilman tarinaa

oli erityisen pimeä aamuyö. mishaa pelotti kävellä yksin baltiemorén kaduilla mutta pakkohan hänen oli kotiin jotenkin päästä. siihen aikaan päivästä ei kyllä kulje busseja ja taksiin mishalla ei ollut varaa. misha käveli lyhyin ja ripein askelin kotiinpäin pitäen tiukasti kiinni valkoisesta sateenvarjostaan jossa oli suuria valkoisia pilkkuja. toisella kädellään misha piteli ruskeasta salkunomaisesta laukun hihnasta kiinni. misha pysähtyy paikallisen kukkakaupan kohdalle. short florals. kukkakauppa on suljettu jo monta kuukautta sitten mutta aina sen ohittaessaan misha pysähtyy. short florals oli mishan äidin elämä. mishan oli tarkoitus mennä äitinsä liikkeeseen kesätöihin mutta sitten, mishan äiti menehtyi. joku kalju tatuoitu mies oli puukottanut häntä useampaan kertaan ja jättänyt metsän reunaan makaamaan, mishan äiti oli vuotanut kuiviin. misha muistaa sen päivän kuin eilisen.. hän tuli koulusta kotiin ja juoksi ovelle. äidin piti viedä misha ratsastamaan mutta sen sijaan hänen isänsä kertoi hänelle uutiset. noin neljä kuukautta myöhemmin mishan isä jätti mishan jälkeensä muuttaessaan venäjälle. misha muutti isovanhempiensa luokse asumaan.
misha jatkoi matkaa. ei hän kauaa kerennyt edetä kauaa kun näki vähän keski-ikäistä nuoremman miehen seisovan pienen koruliikkeen kulmalla. misha käveli miehen luokse ja kysyi tarvitsiko hän apua, sillä hän näytti loukkaantuneelta. mies ei vastannut joten misha ajatteli jatkaa matkaansa mutta, juuri kun hän oli astumassa toista askeltaan mies kysyi ''oletko misha?''. mishaa ihmetytti. miten mies tiesi hänen nimensä? misha nyökkäsi vaisusti. ''kuka sinä olet?'' misha kysyi tältä oudolta mieheltä. mies hymähti ja vastasi ''olen edgar''. tällä edgarilla oli erittäin vaalean siniset silmät, tiedäthän, sellaiset pelottavat. hänen hymyillessään -ei, virnuillessaan- vilahtivat hänen kellertävät hampaat. hänen henkensä tuoksahti vahvasti sikarilta ja monelta pullolliselta brandya tai vodkaa... misha ei ollut varma. misha kysyi mieheltä ''mikäs sinun tarinasi on?'' edgarin räkäinen naurahdus osui pistävästi mishan korvaan. ''ei minulla ole tarinaa''. misha katsoi miestä ihmetellen... ''ei tarinaa? no mutta kaikillahan on tarina''. edgarin katse porautui mishan silmien kautta hänen sieluunsa, edgar katsoi mishaa suoraan silmiin.. ''no minulla ei vain ole'' misha naurahti hyvin lapsenomaisesti. ''mies ilman tarinaa..? hupsua''. edgar vilkaisi vanhaa rannekelloaan ja sanoi mishalle ''menes nyt kotiin siitä'' misha hymyili edgarille ja nyökkäsi. misha käveli kotiin hymyillen eikä hän tiennyt syytä, kai häntä vain huvitti ajatus siitä ettei jollain muka ollut tarinaa.
seuraavina päivinä ja kuukausina misha etsi edgaria katseellaan kävellessään kotia päin mutta ei koskaan nähnyt häntä enää. baltiemorén kadut tuntuivat kauhean tyhjiltä, vain harmaat pilvet toivat piristystä mishan päiviin.

everybody dies but not everybody lives