sunnuntai 12. tammikuuta 2014

hän puhuu enkeleille, hän laskee tähtiä

''olen hukassa. olen kadonnut. olen poissa.'' nina mumisi toistuvasti päässään. ninan päätä särki. nina istui sängyllään, häntä ympäröi huolestuttavan suuri määrä nenäliinoja. ninan nenä oli punoittava. kyyneleet silmissään, ripsiväri poskillaan nina mietti miten selviäisi huomisesta, tai tästä päivästä. ninan keho oli jälleen ruhjeilla, mustelmia ympäri hänen kroppaansa. ''mitätön, turha, valehtelija, huora, friikki, typerä, ruma, sairas''. taas kerran ninan ''isä'' on lähtenyt baariin. ''kumpa hän ei tulisi takaisin..''  ninan oli vaikea hengittää. ja taas nina halusi ottaa puhelimen käteensä, näpyttää näytölle sen saman numeron kuin joka ikinen muukin kerta.. mutta ei, nina ei koskenutkaan puhelimeensa. hän pakotti itsensä nousemaan ylös sängyltä. tyttö painui suihkuun jonka jälkeen kuivasi itsensä huolimattomasti. nina nosti lattialta sattumanvaraisia vaatteita ja puki ne päälleen, laittoi tavaroita kasaan ja laukkuunsa. otti pöytälamppunsa alta viimeiset rahansa ja hän lähti. nina otti kamansa matkaan ja käveli ulos ovesta. nina käveli ensimmäiselle bussipysäkille jonka näki ja nousi bussiin. 
kuvat jostain we♥it'in syvyyksistä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti