harmaantunut mies katsoi ulos ikkunasta, sateen pisarat ajoivat kilpaa alas ikkunaa pitkin. mies tunsi mielensä painuvan pisaroiden myötä alas päin kolmekerroksisen talon seinää myöten kunnes osui tömähtäen maahan. mies sulki silmänsä. hän näki tytön. pienen tytön jolla oli keltainen sateenvarjo. miehen dementia oli pahentunut, mies muisti tytöstä vain vihreät silmät, pitkät hiukset ja sen sateenvarjon. sen keltaisen sateenvarjon josta tyttö ei suostunut luopua. miehen kasvoille levisi mairea hymy. joka kuitenkin haihtui kun mies katsahti kenkiään. ruskea kiilto oli hävinnyt. hoitaja käveli miehen luo, hymyillen, kuten aina. nainen ojensi miehelle pienen valkoisen kulhon jossa oli kaksi vihreää ja yksi sinivalkoinen pilleri kera vesilasin. mies hymähti tyytymättömänä. hoitaja jatkoi kierrostaan ja hyräili vanhoja lemppareitaan yhden nappikuulokkeen kanssa. vanha mies katsoi ulos ikkunasta ja jälleen hän katsoi pisaroita niiden valuessa alaspäin masentavasti. mies tunsi piston keuhkoissaan. toisen pistoksen sekä kolmannen. mies putosi penkiltä. kukaan ei kiinnittänyt huomiota. miehen pupillit laajenenivat erittäin suuriksi ja miehen silmät painuivat kiinni. mies näki tytön, keltaisen sateenvarjon kanssa. tyttö kumartui miehen viereen ja paijasi tämän hiuksia. tyttö lauloi hiljaa erittäin vanhaa tuutulaulua ja pussasi miestä otsalle, miehen hengen karatessa pisaroiden mukana pois vanhainkodista, vihdoin hän oli vapaa lähtemään ikivihreälle niitylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti